Lappeenrannan historia
Lappeenrantalaisten esivanhemmat saapuivat Saimaan rannoille riistan ja kalan houkuttelemina. Talonsa he pystyttivät rantahietikoille. Rautakauden loppuun mennessä Lappeenrannan seudulle oli muodostunut pysyvää asutusta.
1600-luvulla Lappeenranta eli Villmanstrand oli valtakunnan merkittävimpiä tervakaupan keskuksia. Se sijaitsi tärkeiden vesireittien ja maanteiden risteyspaikassa. Kaupunkioikeudet saatiin vuonna 1649 Pietari Brahen ja Kristiina-kuningattaren kaudella. Tältä ajalta on myös kaupungin villimiesvaakuna.
Saimaaseen pistävälle niemelle kaavoitetun kaupungin laitureilla ja kapakoissa kävi melkoinen kuhina, kun kauppamiehet ja matkalaiset saapuivat kokeilemaan onneaan.
1700-luvulla Pikku Vihan aikaan Lappeenranta muuttui taistelutantereeksi, jonka herruudesta ruotsalaiset ja venäläiset kiistelivät verissä päin. Linnoitettu kaupunki vartioi vuoroin Ruotsi-Suomen itärajaa, vuoroin Venäjän länsirajaa. Pikku Vihan verisin taistelu käytiin Lappeenrannassa 1741.
Sodat särkivät pikkukaupunki-idyllin viime vuosisadalla vielä kahteen otteeseen, kansalaissodassa 1918 sekä talvi- ja jatkosodan pommituksissa. Olojen tasaannuttua on Lappeenrannan kehitys ollut vakaata menoa eteenpäin. Vilkkaasta markkinapaikasta kasvoi ensin teollisuuskaupunki, myöhemmin myös yliopistokaupunki. Nykyisin Lappeenranta on monipuolinen osaamiskeskus ja koko kaakkoisen Suomen kasvun veturi.