Asumisterveys
Asuntojen ja muiden oleskelutilojen kuten koulujen, päiväkotien ja julkisten kokoontumistilojen terveydellisten olosuhteiden valvonta kuuluu terveydensuojeluviranomaisen tehtäviin.
Asuntojen ja muiden oleskelutilojen sekä yleisten alueiden tulee olla olosuhteiltaan sellaisia, ettei niistä aiheudu terveyshaittaa ihmisille. Tämä asettaa vaatimuksia esimerkiksi sisäilman laadulle, melun määrälle, tärinän määrälle, hajulle, lämpötilalle, mikrobien tai vahinkoeläinten esiintymiselle ja niin edelleen. Haitan aiheuttaja on velvollinen poistamaan haitan tai rajoittamaan haitan määrää.
Terveyshaitalla tarkoitetaan asuinympäristössä olevaa tekijää tai olosuhdetta, josta voi aiheutua sairaus tai oire. Myös altistumista tällaisille olosuhteille pidetään terveyshaittana.
Asunnontarkastus tehdään yleensä asukkaan tai asunnon omistajan aloitteesta. Asunnontarkastus tulee vireille kirjallisesti täyttämällä asunnontarkastuspyyntölomake.
Terveystarkastaja tarkastaa asunnon ja tarvittaessa määrää lisäselvityksiä tai tutkimuksia haitan selvittämiseksi. Tarkastus on maksuton, mutta terveyshaitan selvittämiseksi tarvittavat tutkimus- tai näytteenottokustannukset ja uusintatarkastukset maksaa kiinteistönomistaja.
Terveydensuojeluviranomainen velvoittaa sen, jonka menettely tai toimenpide on aiheuttanut terveyshaittaa, ryhtymään toimenpiteisiin haitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi.
Asunnon olosuhteet eivät siis saa aiheuttaa tilassa oleskeleville terveyshaittaa. Asuntojen terveellisyyteen vaikuttavat mm. rakenteiden kunto, ilmanvaihto, lämpötila ja sisäilman kosteus sekä meluolosuhteet. Asunnon sisäilmaan vaikuttavat myös mm. käytetyt pintamateriaalit, tupakointi ja lemmikkieläimet sekä ulkoilmasta tulevat epäpuhtaudet.
Erityisesti kosteus- ja homevauriot sekä huono ilmanvaihto aiheuttavat asuntojen terveydellisten olosuhteiden heikkenemistä. Kosteus- ja homeongelmiin viittaavat asunnossa esiintyvä tunkkainen tai maakellarimainen haju, kosteusläikät tai värimuutokset asunnon pintarakenteissa. Merkkinä sisäilmaongelmasta voivat olla myös asukkaiden epätavallisen runsaat hengityselinoireilut sekä ärsytysoireet.
Radon on maaperässä oleva hajuton, mauton ja väritön radioaktiivinen kaasu, joka voi kulkeutua asuntoon rakenteiden raoista. Radonpitoisuus on tavallisesti korkein taloissa, jotka on rakennettu hyvin ilmaa läpäiseville kohomuotoisille soraharjuille tai uraanirikkaille kallioille. Radonmittaus, jolla radonpitoisuutta arvioidaan, tehdään Säteilyturvakeskuksen hyväksymää mittausmenetelmää käyttäen talviaikaan, mittausaika on 2 kuukautta.
Jos asukas epäilee asunnosta aiheutuvan terveyshaittaa, tulee ensimmäiseksi ottaa yhteys kiinteistön omistajaan tai tämän edustajaan (taloyhtiön isännöitsijä, hallituksen puheenjohtaja, vuokranantaja), joka on velvollinen selvittämään ongelman syytä ja korjaamaan epäkohdat. Kosteusvauriot kannattaa korjata heti, jottei terveyshaittoja pääse syntymään. Asukkaan on myös hyvä huomioida, ettei itse toiminnoillaan heikennä sisäilman laatua.
Mikäli asunnon omistaja ei pyynnöistä huolimatta ryhdy tarvittaviin selvitys- ja korjaustoimiin, asukas voi ottaa yhteyttä terveystarkastajaan.
Asunnon hankkimiseen tai myyntiin liittyviä tai muutoin asuntojen kuntoa koskevia selvityksiä/tutkimuksia tekevät rakennusalan konsulttiyritykset ja yksityiset kosteusvaurioiden tutkimiseen perehtyneet rakennusalan ammattilaiset.
Rakentamismääräyskokoelman ja asumisterveysohjeen vaatimukset eivät ole ristiriidassa keskenään.