Etusivu KaupunkimmeRakuunamäkiSielunmaisema löytyi Rakuunamäeltä

Marju Koljander löysi sielunmaisemansa Rakuunamäeltä

Marju Koljanderin haastattelu 30.6.2015

Marju Koljander muutti keväällä 2009 Maakuntagallerian kulmalta Rakuunamäen Ratsumestarinkadulle, viisi vuotta aiemmin valmistuneeseen, Tallimestariksi nimettyyn kerrostaloon.

Muuttopäätös syntyi niin nopeasti, että mieli ehti häthätää kiitää muuttolaatikoiden kintereillä.

Kun kirkonkellojen lyönnit pysäyttivät aamuaskareet muuton jälkeisenä sunnuntaina, Koljander koki palanneensa lapsuutensa tunnelmiin. Ottihan hän ensiaskeleensa Imatran Tainionkosken kirkon kupeessa.

Lappeenrannassa Koljander on asunut viimeiset 40 vuotta. Ravintotalousalan ammattiopettajan pitkästä työurasta ja laatupäällikön ansioista todistaa keittiön seinälle ripustettu kunniakirja ammatillisen koulutuksen laatupalkinnosta vuodelta 2003.


 Marju Koljander_305x355.jpg
 Marju Koljander  
– Minusta tuntuu, kuin Rakuunamäki olisi valinnut minut eikä toisinpäin. Poikani oli vastikään muuttanut perheineen tästä samaisesta huoneistosta suurempaan asuntoon Kimpiseen, joten tunsin tienoon ja olin jo valmiiksi ympäristöön ja asuntoon ihastunut, Koljander kertoo.

– En tiedä, mistä johtuu, että vasta Rakuunamäeltä löysin sielunmaisemani, vaikka viihdyin hyvin entisilläkin asuinsijoillani niin keskikaupungilla kuin Alakylässäkin. 

Esiin nousee kuitenkin syviä tuntoja ja siteitä varuskunta-alueen historiaan.

– Selvittäessäni äitini jäämistöä löysin valokuvia, jotka paljastivat, että isäni palveli ennen sotia Rakuunamäelle majoittuneessa Hämeen ratsurykmentissä. Ryhmäkuvassa isä seisoo taloyhtiömme autotallia muistuttavan rakennuksen edessä, toisessa hän hoplaa valkoisella hevosella.

Kaunokaisia joka askeleella

Tallimestarin pihalla kaunokaiset taipuvat askelten alla, ja tuijat houkuttelevat varjoonsa.

– Meillä on yhteinen piha naapuritalojen kanssa. Näen jo sieluni silmin, kuinka asukkaat kokoontuvat iltaisin pihalle grillaamaan ja juttelemaan. Väistämättä yhteisöllisyys lisääntyy, koska meidän on jatkossa nykyistä enemmän kannettava vastuuta naapureistamme. Eihän yhteiskunnan käsi ylety jokaista kauppakassia kantamaan, Marju Koljander ennakoi.

Hänen mielestään uudisrakennukset sulautuvat hyvin historiallisten punatiilirakennusten lomaan. Vanhat varuskuntarakennukset ovat puolestaan muuntuneet idyllisen kiehtoviksi, mutta silti nykyaikaisiksi asunnoiksi.

Katsellessaan ylimmän kerroksen ikkunasta Taipalsaarentien suuntaan, Koljander tietää, että ihmisten muutosvastarinnasta huolimatta ympäristöä on kehitettävä tulevaisuuden tarpeisiin.

 Kaiverruksia tiiliseinissä_304x202.jpg
 Kaiverruksia tiiliseinässä
 Näkymä Upseeritieltä_304x202.jpg
 Näkymä Upseeritieltä
Entisen komentajan talon ikkuna kesällä 2015_304x202.jpg 
Entisen komentajan talon ikkuna kesällä 2015 
Entinen pumppuasema Rantaraitin varrella_304x157.jpg 
Entinen pumppuasema Rantaraitin varrella 
Rakuunamäeltä Saimaaseen johtava vanha vesijohtokanava_303x456.jpg 
Rakuunamäeltä Saimaaseen johtava vanha vesijohtokanava 

– Vaneritehtaan alueen kerrostalotkaan eivät hallitse ja riko maisemaa, kuten aluksi pelättiin. Vai liekö niihin silmä tottunut.

”Tässä seisoi vartiomies 95 vuotta sitten”

Monet kerrat Marju Koljander on näyttänyt pojanpojilleen vartiomiesten tekemiä kaiverruksia Rakuunamäen historiallisissa tiiliseinissä.

– Tuossa päiväys 11.4.1920 kertoo, että juuri tässä kohtaa seisoi vartiomies noin 95 vuotta sitten.

Lastenlasten mielipaikkoja on Adolf Ehrnroothin aukion pyramidinmuotoinen muistomerkki. Jos hyvin sattuu, kentän reunalta voi seurata varusmiesten harjoituksia. Pojat löytävät myös pääportin luona olevasta muistomerkistä Hämeen ratsurykmentin tunnuksen.

Kävelylenkillään Koljander suuntaa mieluiten Upseeripuistoon johtaville poluille ja niiden kautta Rantaraitille, jonka varrella on asuinalueen yhteinen uimalaituri. Jos sää suosii, lenkkeilijä pulahtaa veteen juoksuvyönsä kanssa.

– Ja laiturille noustessani kiitän, että sain kokea tämänkin.

Hän pysähtyy tuon tuostakin juttelemaan vastaantulijoiden kanssa.

– Koska rakuunamäkeläiset ulkoilevat paljon, näiltä raiteilta löytää hyvän päivän tuttuja ja myös ystäviä. Elämme lähes keskikaupungilla, mutta silti kuin omassa kylässämme.

Perinneruusuja ja niittykukkia

Juhannuksen jälkeen muiden perinneruusujen kanssa kilpaa tuoksuva papulanruusu ja vähän myöhemmin kesällä niityn monenkirjavat harjaneilikat kertovat, että rinteellä on aikoinaan hoidettu puutarhoja.

Kävelykierros jatkuu raittia pitkin Fazerin makeistehtaan kulmille ja siitä joko Upseeritielle, jossa historia huokuu kaikista voimakkaimmin, tai Fazerin portin kautta Ehrnroothin aukiolle.

– Vierailijat ovat tervetulleita tutustumaan alueemme historiaan ja luontoon, Koljander kannustaa, mutta samalla hän toivoo, että Rakuunamäen läpiajoa vältettäisiin – pääseehän Snellmaninkadun kiertoliittymän kautta yhtä joutuisasti ja paljon sujuvammin.

– Jos jonakin päivänä valtion omistamia historiallisia rakennuksia tyhjenee, osa voitaisiin muuttaa senioritaloiksi ja jotkut päiväkodeiksi. Näin Rakuunamäestä kehittyisi sukupolvia yhdistävä asuinalue, Marju Koljander haaveilee.

Teksti ja kuvat Mervi Palonen