Valitse taso

Kelvoton kirkkoherra

Isonvihan aika vaikutti raaistavasti kansaan. Papit ja virkamiehet pakenivat maasta venäläisten tieltä. Joutsenossa oltiin kuusi vuotta ilman pappia. Kirkkoherra Johannes Frisius kuoli v. 1710 ja vasta v. 1716 venäläinen Viipurin käskynhaltija asetti kirkkoherraksi Bartold Matheniuksen, joka oli virkaan aivan kelvoton. Hän oli "sekä oppimaton että paheisiin taipuvainen, eritoten juoppouteen". Rauhan tultua v. 1721 suoritti piispantarkastuksen Juhana Gezelius nuorin vuonna 1723. Piispalle esitettiin lukuisia valituksia kirkkoherrasta.

Kirkkokuri oli täysin hävinnyt. Seurakuntalaiset huutelivat papille kesken saarnan. Sekä kirkko että pappila olivat Matheniuksen laiminlyönneistä rappeutuneet niin, ettei niitä voinut enää käyttää. Kirkkoherra oli revittänyt polttopuiksi pappilan keittiörakennuksen ja läävän. Talonpojat olivat kaataneet puut pappilan mailta, niin ettei hirsiä ollut uuden rakentamiseen.

Arvon kirkkoherran käytös oli vähemmän kaunista. Ehtoollisessa kaikille ei riittänyt viiniä, kun pappi oli ne ilmeisesti juonut. Hautajaisissa hän esiintyi juovuksissa ja puhui sopimattomia. Kerrankin hän oli kesken hautaan siunaamisen tokaissut: "Tässä on nyt kaksi riippumassa paalussa, jotka eivät pelkää pirua ja ryssää".

Piispa erotti papin, mutta joutsenolaiset olivat niin sydämistyneitä, etteivät halunneet maksaa minkäänlaista eläkettä hänelle. Matheniuksen seuraajaksi valittiin uusi kirkkoherra Gustaf Lilius, joka oli ollut sotapappina kuuluisalla Norjan retkellä tunturien yli ja paleluttanut pahoin silmänsä. Perinnetiedon mukaan hänen silmäluomensa eivät liikkuneet ja nukkuessaan hänen piti peittää silmänsä kostealla liinalla. Pappina hän oli joutsenolaisille mieluinen.

Lilius sai Matheniuksen ristikseen. Hän lupasi maksaa Matheniukselle omasta palkastaan kuusi tynnyriä viljaa vuosittain. Seurakuntalaiset eivät antaneet Matheniukselle edes asuntoa, joten Liliuksen täytyi antaa hänelle mökki pappilan maalta.

Eläkeläisvirkatoveri ei kuitenkaan kunnioittanut hyväntekijäänsä. Jatkuvasti hän ryösti pappilan ja Liliuksen omaisuutta. Hänen vaimonsa mm. varasti ja piilotti Liliuksen lehmän. Kerran Mathenius ilmeisesti oli krapulassa katumapäällä ja pyysi Liliukselta ripitystä. Kun Lilius saapui paikalle, hyökkäsikin Mathenius hänen kimppuunsa.

Vaikka Porvoon konsistori oli Matheniuksen erottanut virastaan, ei hän tähän tyytynyt, vaan matkusti Tukholmaan valittamaan Joutsenosta ja Liliuksesta. Sillä matkalla hän kuitenkin kuoli suureksi helpotukseksi sekä kirkkoherra Liliukselle että Joutsenon seurakunnalle.

Kotiseutuneuvos Pertti Vuori