Etusivu PalvelutPäätöksenteko ja talousViestintäJohdon blogiBudjettihaasteita ja kulttuurielämyksiä
Palvelut
Valitse taso

Budjettihaasteita ja kulttuurielämyksiä

16.8.2012
Kulttuuritoimenjohtaja Päivi-Linnea ParviainenKun on pienestä lapsesta lähtien elänyt kirjastojen ja kirjojen maailmassa, piirtänyt ja maalannut sen minkä on ehtinyt, rakastanut musiikkia, elokuvia, teatteria, on vaikeaa suhtautua viileästi mihinkään mikä liittyy taiteeseen ja kulttuuriin. Varoitan tässä nyt kaikkia nuoria, jotka harkitsevat kulttuurialaa elämänurakseen: pitäkää Herran tähden varanne! Kulttuurin rakastaja-kulttuurivirkamies on omituinen, kaksijakoinen yhdistelmä. Rakkaus vaatii eläytymistä, hulvatonta heittäytymistä, antaa mennä -meininkiä. Virkamieskin voi virassaan eläytyä ja heittäytyä hulvattomasti, mikäs siinä, ainakin oman työhuoneensa rauhassa joskus ihan hissukseen suurempaa meteliä pitämättä. Antaa mennä -meininki sen sijaan on poissuljettu, ainakin mitä tulee virkamiehen kontolle uskottujen yhteisten rahojen käyttöön.

Fiksummat hoksaavat tässä kohdassa muistuttaa, että rakkauteen kuuluu aina myös vastuu rakkauden kohteesta. No nyt päästiin asiaan: vastuuntunto on sana, joka kopsahtaa jokaiseen virkamieheen asettuen sitten painoksi hartioille – tässä siis oivallinen yhtymäkohta kulttuurirakkauden ja kulttuuriviranhoidon välillä. Joten sinä kirkasotsainen kiihkomielinen kulttuurinrakastaja-nuori, jos olet valmis hyväksymään tämän kaksijakoisen mielialailmiön ja painimaan sen parissa työurasi, riennä veikkonen meidän kulttuurivirkamiesten joukkoon kutsumusammattia harjoittamaan!

Kulttuuri ei tunne rajoja, elämykset kantavat kokijansa huimasti yli ajan ja paikan rajoitteiden. Se on loputon ilo ja nautinto, se on hengen rakennusaine, uusien ajatusten ja näkökulmien käyttövoima, eikä kukaan kulttuuria rakastava voi kuvitella elävänsä ilman sitä. Virkamies tietää, että budjetilla on rajansa, myös kulttuuribudjetilla, ja kaikki kesän paikallislehtiä lukeneet tietävät, että kaupunkimme kulttuuritoimi elää haasteellista vuotta. Budjettihaasteiden työstäminen on virkamiehen leipälaji, kansalaiskeskustelu kaupungin palveluista ja budjetoinnista kuuluu asiaan, ja avoin mielipiteenilmaisu on kansalaisten perusoikeus.

Haasteiden ja keskustelun melskeessä oleellisin säilyy kirkkaana mielessä: Tänäkin syksynä kaupunkimme kulttuuritoimi tarjoaa huikean runsaudensarven kaupunkilaisten nautittavaksi, ja kaupungin kulttuuritoimialan koko työntekijäjoukko pistää parastaan kaupunkilaisten iloksi, hyödyksi ja nautinnoksi - innolla, taidolla, kutsumuksella ja sydämellä! Jollei taas ihan herkistelyksi menisi, niin rohkenisinpa jopa sanoa, että rakkaudella!

Kirjastot odottavat jälleen runsasta osallistujajoukkoa monipuolisiin tapahtumiinsa, ja syksyllä ilmestyvät uutuudet ovat asiakkaiden käytettävissä sitä mukaa kun ne ilmestyvät.

Kaupunginorkesteri kuljettaa kuulijansa orkesterimusiikin värikkäiden hedelmien pariin monipuolisella ohjelmistokattauksella barokista aikamme musiikin klassikoihin. Samalla orkesterimme valmistautuu tammikuun valtakunnallisiin yksinlaulukilpailuihin, ja jatkaa upeaa työtään edustamalla kaupunkiamme tavalla josta ylpeilemme.

Kaupunginteatteri tarjoaa Vaarallisia suhteita, Myrskyluodon Maijan, uusintaensi-illan Häh? nuorille, sekä tietysti mielenkiintoisia vierailuesityksiä – ohjelmistoa taatusti moneen makuun.

Etelä-Karjalan museo esittelee vankilaelämän historiaa näyttelyllään Vankila tien päässä – Konnunsuon vankila 1918-2011, taidemuseo tuo esille äänekästä hiljaisuutta taiteilija Kaisu Koiviston tuotannosta, ja Muisku! -näyttelyn taideteokset kutsuvat kaikenikäisiä kävijöitä osallistumaan, kokemaan ja tekemään.

Yleisen kulttuuritoimen Lastenkulttuurikeskus Metku jatkaa monipuolista työtään lasten ja nuorten parissa, Kitara soi sieluunkäyvästi tänäkin syksynä, kulttuuritoimijat saavat avustuksensa.

Kauniiksi lopuksi kulttuurintäyteinen kohtaus kesäisestä Lappeenrannasta, mukana eräs nimeltä mainitsematon Kulttuuritäti, ja eräs varttuneeseen ikään ennättänyt Herrahenkilö, ainakin jälkimmäinen lievässä laitamyötäisessä jämäkkää uhoa äänessään: No siehän se olet se joku kulttuuritantta, mie olen siun naaman lehessä nähny! Mie en kyllä siitä kulttuurista perusta, siinä se kyllä raha mennee ihan hukkaan, mutta kun myö mamman kanssa pistetään jalalla koreasti Iitiän lavalla niin siinä sitä on elämöintiä kerrakseen ja lihhaa liikekannalla! Kulttuuritäti ilahtuu: Oi mutta sehän on kulttuuria, sehän on sitä kulttuuria sekin! Että pistetään jalalla koreasti, ja elämöidään, eläydytään, niin sanoakseni! Kulttuuritäti jää tuntemaan voimakasta kulturellista yhteisymmärrystä Herrahenkilöä kohtaan, joka jatkaa viistoa kulkuaan uusia elämyksiä kohti. Tarkoitukseni ei ole tässä tämän syvällisemmin lähteä kulttuurin käsitettä määrittelemään, se ei ole oleellista ollenkaan. Oleellista on poimia kulttuurista – ja elämästä – sitä mistä eniten nauttii, sitä mikä saa elämän tuntumaan elämisen arvoiselta. Sitä on paljon, elämässä ja kulttuurissa, tässä kotoisessakin, ja varsinkin siinä!

Päivi-Linnea Parviainen, kulttuuritoimenjohtaja