Etusivu KaupunkimmeKaupungintaloKaupungintalon vihkiäisjuhlan kantaatti
Valitse taso

Kaupungintalon vihkiäisjuhlan kantaatti


Kaupungintalon vihkiäisiin 2.9.1983 oli tilattu kantaatti Ilkka Kuusistolta ja Heikki Hietamieheltä

Kantaatin sanat, Heikki Hietamies



KAUPUNKINI

1. Poikana ihmettelin Sinua, kaupunkini.
Sinua on vaikea lähestyä – en tiedä puolta.
Onko oikea tapa puhua Sinulle
ylhäällä puistossa, vai rannalla.
Ovatko katot silmiesi päällä?
Halusin tietää, ethän suutu, korvasi paikan.
Kun tulin koulusta vallin viertä,
olin varma, että makaat vatsallasi,
kädet ovat levitetyt sekä jalkasi vedessä.
Muistathan minut!
Juoksin aina saman tien
vallin ja radan yli kotiin.

Olet oma kaupunkini missä tahansa, (tämä loppu kertautuu lopuksi)
olet vastaani tullut muuallakin.
Minun olisi pitänyt sanoa tämä
jo silloin Sinulle
ja sittenkin etsiä korvasi paikka.

2. Kaikki Pallon potkukelkat
pantiin yhteen jonoon ja se oli juna.
Kaikki Pallon pienet pojat
pääsivät mukaan ja se oli juna.
Eikä koko kaupungissa
eikä koko maailmassa eikä Pallossa
oltu niin pitkää junaa nähty.
Siinä oli kaikki Pallon pienet pojat
ja sitten Kuivasen Enni.
Se kun osasi tapella, eikä pelännyt mitään.
Rykmentin portilta lähdettiin,
alhaalla oli vahti.
Sen piti huutaa, jos autoja tuli,
muuten antaa mennä.
Ei sieltä mitään autoa tullut,
Kenosen Pekka ja ruuna.

3. Ylhäällä oli yksi keinu
ja alhaalla oli toinen,
jolla pääsi ympäri, ämpäri
ja vauhti oli suurenmoinen.

Kalle oli paras vauhdin antaja,
hänhän oli meistä suurin.
Yhden kerran Kuivasen Pakkeli
lensi yli kuurin.

Ylhäällä näki nurinperin
ja melkein Rapasaareen.
Alhaalla vihlaisi mahasta
mutta vauhtia uuteen kaareen.

Kolmeen kertaan ympäri mentiin,
mutta sitten tuli toppi.
Hedmanin Pona huusi kauheasti:
”Pojat, ottakaa koppi.”

4. Hei, kuperkeikkaa
alas vallin viertä.
sitten ylös, taas alas
kuperkeikkaa,
niin että silmissä vilisee
vihreä nurmi vanhassa puistossa.

Tuhat kertaa kuperkeikkaa etuperin,
tuhat kertaa kuperkeikkaa takaperin.
Ei missään muualla
ole kunnon kuperkeikkamäkiä,
pehmeitä kuperkeikkamäkiä,
silmissä vilistäviä.

Vasta sitten juostaan
soittolavan luokse.
Tuhat punaista ilmapalloa,
sata keltaista huiskaa.
Hei, tuhat kertaa tekisi
kuperkeikan,
jos vielä jaksaisi
kuperkeikan
vanhassa puistossa.

5. (Ensimmäisestä viimeinen)

Olet oma kaupunkini…jne. loppuun.