Valitse taso

Vieraslajit

Vieraslajit ovat alueen alkuperäiseen luontoon kuulumattomia lajeja. Vieraslajit ovat levinneet luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. 

Yleensä vieraslajit sopeutuvat huonosti uuteen elinympäristöönsä ja 
tuhoutuvat nopeasti. Joissakin tapauksissa vieraslajit kuitenkin menestyvät, 
muodostavat lisääntyvän kannan ja vakiintuvat osaksi uutta elinympäristöään. 
Jotkin vieraslajeista menestyvät erityisen hyvin ja ovat huomattava uhka 
aiheuttaessaan vakavaa vahinkoa alkuperäislajeille, ekosysteemeille, 
viljelykasveille, metsätaloudelle tai muille elinkeinoille

Vieraslajikasvit paitsi vievät tilaa kotimaisilta, usein harvalukuisilta niitty- ja ketokasveilta, voivat myös muuttaa kasvupaikan ekologiaa perusteellisesti. Metsänpohjaa valloittavat lajit saattavat estää metsän luontaisen uudistumisen. Ne voivat myös aiheuttaa huomattavaa taloudellista haittaa vaikuttamalla ihmisten, eläinten tai kasvien terveyteen tai kiinteistöjen arvoon. Haitat voivat olla myös sosiaalisia tai esteettisiä. Tällaisia selkeitä haittoja aiheuttavia vierasperäisiä lajeja kutsutaan haitallisiksi vieraslajeiksi.

Vieraslajeja koskeva lainsäädäntö

Kansallisen vieraslajilain 1709/2015 (Laki vieraslajeista aiheutuvien riskien 
hallinnasta) 3 §:n mukaan 
”Vieraslajia ei saa pitää, kasvattaa, istuttaa, kylvää tai muulla vastaavalla tavalla käsitellä siten, että se voi päästä ympäristöön.” 

Edelleen 4 §:n mukaan 
”Kiinteistön omistajan tai haltijan on huolehdittava kohtuullisista toimenpiteistä kiinteistöllä esiintyvän unionin luetteloon kuuluvan tai kansallisesti merkityksellisen haitallisen vieraslajin hävittämiseksi tai sen leviämisen rajoittamiseksi, jos haitallisen vieraslajin esiintymästä tai sen leviämisestä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle taikka vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle.” Kohtuullisilla toimenpiteillä tarkoitetaan, että vieraslajin hävittämiseksi tarvittavat toimenpiteet eivät saa käydä kiinteistönomistajalle taloudellisesti tai käytännöllisesti liian rasittaviksi

 

Lappeenranta-logo.jpg      Suomen Luonnonsuojeluliitto-logo.png

VieKas-logo.jpg         LIFE logo.jpg

  

  
 
Jättipalsami.JPG
Kuva: Jättipalasami


Jättipalsami

Jättipalsami kulkeutui Suomeen ensimmäisen kerran jo 1800-luvulla Himalajalta. Sitä tuotiin suurien ja kauniiden kukkiensa takia puutarhoihin koristekasviksi, sekä mehiläiskasviksi. Laji kuitenkin karkasi luontoon ja alkoi levitä voimakkaasti ympäristöön.

Jättipalsami on 1,5-3 metriä korkeaksi kasvava yksivuotinen suurruoho, joka kasvattaa heinäkuusta alkaen näyttäviä vaaleanpunaisia kukkia. Kukkien väri voi kuitenkin vaihdella valkoisista tummanpunaisiin. Jättipalsamin lehdet ovat suikeita ja tiheästi hammaslaitaisia. Kasvi kasvaa tiheissä kasvustoja ja sitä voi esiintyä suurina esiintyminä erityisesti kosteissa kasvuolosuhteissa. 


Jättipalsami muodostaa kukinnan jälkeen siemenkodan, joka kypsyttyään repeää herkästi singoten siemeniä useiden metrien päähän. Yksittäinen jättipalsami yksilö voi tuottaa tuhansia siemeniä.

Miksi jättipalsamia torjutaan?

Jättipalsami tukahduttaa alleen alkuperäisiä kasvilajeja ja vaikuttaa negatiivisesti maassa elävien selkärangattomien eliöiden lajimääriin ja muokkaa haitallisesti ekosysteemiä. Jättipalsamilla ei ole Suomessa luontaisia vihollisia.

Toisin kuin esimerkiksi jättiputki, jättipalsami ei ole ihmisen terveydelle haitallinen tai vaarallinen, joten sen torjuntaan voi osallistua kuka tahansa matalalla kynnyksellä.

Missä jättipalsamia tavataan?

Jättipalsami ei viihdy kuivissa ja karuissa kasvupaikoissa. Sitä löytääkin helpoiten kosteista kasvuolosuhteista vesistöjen läheisyydestä, purojen reunoilta, kosteikoista, lehtometsistä, ojien läheisyydestä tai peltojen reunoilta. Erityisen tärkeää jättipalsamin torjumisessa on huomioida virtaavien vesistöjen varsilla kasvavat esiintymät, josta siemenet leviävät entistä tehokkaammin uusille kasvupaikoille.

Milloin torjutaan?

Jättipalsami tulisi saada kitkettyä tai niitettyä ennen siemenkodan muodostumista heinä-elokuussa, sillä kypsynyt siemenkota repeää herkästi levittäen siemeniä laajalle alueelle. Jättipalsamin torjunta tehokkainta mahdollisimman aikaisin alkukesästä kitkemällä, kun kasvi ei ole ehtinyt vielä taimea suuremmaksi. Mikäli kasvi on jo ehtinyt kasvaa suureksi, voidaan sitä myös niittää, mikäli siemenkodat eivät ole vielä ehtineet muodostua. Ennen siemenkotien kypsymistä jättipalsamia voi myös torjua keräämällä kukinnot ja siemenkodat pois. Paras tapa jättipalsamin ehkäisemiseen on talkoot, joissa kitkemällä tai niittämällä pyritään torjumaan kasvia.

Jättipalsamia sisältävä kasvijäte hävittäminen

Jättipalsamia sisältävä puutarhajäte tulee hävittää huolellisesti, sillä jättipalsami voi kitkettynä tai niitettynä kosteissa ja otollisissa olosuhteissa kasvattaa uusia juuria. Lappeenrannassa kasvijätteet voi säkittää ja toimittaa hävitettäväksi Kukkuroinmäen jätteenkäsittelykeskukseen tai Hyödyksi –asemille, josta ne edelleen toimitetaan kuivajätteen mukana jätteenpolttolaitokseen.

Jättipalsamin kasvijäte voidaan myös kuivattaa mustan muovin päällä ennen
laittamista puutarhajätteiden sekaan. Kukinnot ja siemenkodat täytyvät kuitenkin kerätä erikseen ehjään jätesäkkiin ja toimittaa kuivajätteisiin, koska siemenet voivat kehittyä kasvin katkaisemisen jälkeenkin.

Jos kasvijätteitä ei ole mahdollista kuljettaa pois, ne kannattaa vähintään
kasata yhteen isoon kasaan ja peittää mustalla muovilla tai jättää suljettuun jätesäkkiin, jolloin kasvijäte mätänee. Mädätetty kasvijäte voidaan kompostoida. Pelkkää kompostointia puutarhakompostissa ei suositella, koska kompostointi ei välttämättä tuhoa siemeniä.