Sibeliuksen säveliä soi maaliskuun illassa Lappeenrannassa

JULKAISTU 16.3.2023, 15.50

Lappeenrannan kaupunginorkesterin sinfoniakonsertissa torstaina 23.3.2023 klo 19 Lappeenranta-salissa soi Jean Sibeliuksen musiikki. Kaupunginorkesteria johtaa sen taiteellinen johtaja, kapellimestari Erkki Lasonpalo ja solistina soittaa orkesterin konserttimestari Elias Lassfolk solistinumeronaan Jean Sibeliuksen Viulukonsertto d-molli op. 47. Konsertin aloittaa Minna Leinosen jousiorkesteriteos Kaarne ja päänumerona kuullaan Jean Sibeliuksen Sinfonia nro 3 C-duuri op. 52.

Teoksessa heijastuvat suomalaisen luonnon äänet ja mytologia

Minna Leinosen sävellykset saavat innoituksen hänen kohtaamistaan jokapäiväisistä asioista, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä. Konsertissa kuultavasta Kaarne-teoksestaan säveltäjä kirjoittaa seuraavaa:

”Yleensä ennen kuin aloitan uuden teoksen, tarvitsen teokselle nimen tai vähintäänkin aiheen, joka määrittää teoksen identiteettiä. Tässä tilauksessa päädyin sanaan kaarne, joka on paitsi korpin vanha kutsumanimi, myös muistuttaa äänneasultaan tutumpaa sanaa kaarna. Halusin Kaarnessa myös etsiä sellaisia soittotapoja, jotka heijastaisivat sekä puun soimista eri tavoin että korpin ääntelyä, sen olemusta ja siihen liittyvää mytologiaa. Arvostettu lintu on saanut eri kulttuureissa osakseen monenlaisia uskomuksia valon ja ymmärryksen tuojana, shamanistisena henkioppaana ja toteemieläimenä, mutta myös mustanpuhuvana, pahaenteisenä kuolemantuojana.”

”Se ei ole viulukonsertti, vaan kokonaisuudessaan suurenmoinen sinfonia”

”Olen saanut ihania teemoja viulukonserttiin”, paljasti Jean Sibelius vaimolleen Ainolle 18. syyskuuta 1903. Edessä oli muutto maalta Helsinkiin ja Sibeliuksen työnteko häiriytyi. Joulukuussa säveltäjä kirjoitti Axel Carpelanille, että kaksi osaa konsertosta oli täysin valmiina ja kolmannen osan orkestrointi vielä tekemättä. ”Kello on nyt viisi aamulla ja silmät pyrkivät painumaan kiinni” työvireeseen päässyt säveltäjä jatkoi.

Konsertin solistiteoksen, Jean Sibeliuksen viulukonsertto op. 47 d-mollin ensimmäisen version solistina soitti helmikuussa 1904 viulunsoitonopettaja Viktor Nováček. Seuraavana vuonna Sibelius uusi konserton. Uuden version solistina Berliinissä soitti hovikapellin konserttimestari Karel Halir. Viulukonserton uusitun version kotimainen ensiesitys oli 12. maaliskuuta 1906. Solistina soitti latvialainen H. Grevesmühl ja esityksen johti Robert Kajanus. Kriitikko Otto Kotilainen ymmärsi heti, että konsertto on uusitussa muodossaan merkkiteos:

”Se on tykkänään poikkeawa yleensä wiulukonserttien laadusta, se murtaa uran pois tawallisista 'hywistä ja kauniista'. Mielemme tekisi sanomaan, että se ei ole wiulukonsertti, waan kokonaisuudessaan suurenmoinen, wielä mieluummin johonkin woimakkaan wakawaan ohjelmaan laadittu sinfonia, jossa on wiulullla hirwittäwän suuri tehtäwä.”

Sibeliuksen kolmas sinfonia oli läpikotaisin vallankumouksellinen

”Kolmannesta sinfoniasta alkaen hän muuttuu kansainvälisemmäksi, eurooppalaisklassiseksi säveltäjäksi.” Erik Tawaststjerna 1971

”Sinfonia täyttää kaikki vaatimukset, mitä sinfoniselle taideteokselle nykyaikaisessa mielessä voi asettaa, mutta samalla se on sisäisesti uusi ja läpikotaisin vallankumouksellinen, sibeliaaninen” kirjoitti Karl Flodin Sibeliuksen 3. sinfonian ensiesityksen jälkeen vuonna 1907. Sinfonian kantaesitys tapahtui 25. syyskuuta 1907 säveltäjän johtaessa Helsingin kaupunginorkesteria. Vuonna 1906 Sibelius sai valmiiksi orkesterirunoelman Pohjolan tytär, jonka luonnoksista on myös löydetty kolmanteen sinfoniaan päätyneitä aineksia.

Sibelius luopui 3. sinfoniassaan aiempien sinfonioiden lavean romanttisesta ilmaisusta ja ilmaisu sai tiiviimmät mittasuhteet sinfonian ollessa kolmiosainen neliosaisuuden sijaan. Kaikki materiaali on selkeästi klassisempaa kuin myös orkesterikokoonpano. Muoto on suppeampi ja aiempien sinfonioiden romanttiset melodiat puuttuvat. Finaali ei ole voittoisa, vaikka C-duurisoinnut soivatkin fortissimossa juhlavina.

Solistina loistaa kaupunginorkesterin oma konserttimestari

Elias Lassfolk (s.1993) on toiminut Lappeenrannan kaupunginorkesterin konserttimestarina vuodesta 2019.

Espoolaissyntyinen viulisti on tehnyt ennakkoluulotonta aktiiviuraa eri yhtyeissä Suomessa ja Euroopassa genrerajoista riippumatta; vierailevana orkesterimuusikkona hänet on voinut nähdä muun muassa Helsingin kaupunginorkesterin, Tampere Filharmonian sekä Kymi Sinfoniettan riveissä, jazz-viulistina yhtyeessä Misceo Sextet, sekä videopelimusiikkiin erikoistuneen Game Music Collectiven konserttimestarina. Lassfolk on lisäksi vieraillut konserttimestarina ja äänenjohtajana useissa yhtyeissä kuten Jyväskylä Sinfonia, Trondheim Symfoniorkester, Helsinki Sinfonietta ja European Union Youth Orchestra.

Lassfolk on esiintynyt kamarimuusikkona lukuisilla festivaaleilla Suomessa ja muualla Euroopassa, joista vuoden 2022 vierailuihin lukeutuvat festivaalit Varkauden Kesäklassinen ja Espoon ‘Urkuyö ja aaria’, sekä Katajannokan kamari-ry:n konserttisarja yhdessä Skatta-kvartetin kanssa. Viulusolistina Lassfolk on esiintynyt muun muassa Sibelius-Akatemian kamariorkesterin sekä Lappeenrannan kaupunginorkesterin kanssa.

Taustalla Lassfolkin värikkääseen yhtyetaustaan ovat monipuoliset opinnot Sibelius-Akatemiassa, jossa klassisen viulun diplomitutkinnon ohella Lassfolk on opiskellut esimerkiksi barokkiviulua, lyömäsoittimia sekä orkesterinjohtoa. Merkittävimpinä mentoreina hänen urallaan ovat toimineet viulistit Antti Tikkanen, Minna Pensola ja Kaija Saarikettu.