Etusivu PalvelutPäätöksenteko ja talousViestintäPuheetNeljäsluokkalaisten itsenäisyysjuhla 4.12.2015, Juhlapuhe, Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva
Valitse taso
Puheita
4.12.2015 9:15

Neljäsluokkalaisten itsenäisyysjuhla 4.12.2015, Juhlapuhe, Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva

Arvoisat veteraanijärjestöjen ja rintamanaisten edustajat

Arvoisat oppilaat, opettajat ja juhlayleisö

Olette kaikki sydämellisesti tervetulleita perinteiseen Lappeenrannan kaupungin neljäsluokkalaisten itsenäisyysjuhlaan.

Itse odotan tätä juhlaa joka vuosi innokkaasti. On ilo tavata kaupunkimme koululaisia ja huomata, kuinka reippaita ja hyvin käyttäytyviä lapsia te olette.

6.12. eli ensi sunnuntaina itsenäinen Suomi täyttää 98 vuotta, ja kahden vuoden kuluttua, vuonna 2017, vietämme itsenäisyyden 100-vuotisjuhlia. Vaikka teistä sata vuotta tuntuukin ehkä pitkältä ajalta, Suomi on itsenäiseksi valtioksi vielä nuori. Siitä huolimatta itsenäisyytemme ajanjaksoon mahtuu hyvin monenlaisia aikakausia.

Tällä hetkellä mieliämme hämmentää nykyinen maailmantilanne: hyvin kaukaa maailmalta tänne Pohjolan perukoille asti saapuu pakolaisia, jotka ovat lähteneet kotimaistaan sotaa pakoon. Meidän aikuistenkin on usein vaikea ymmärtää heidän tilannettaan ja olosuhteita, joita he pakenevat.

Siitä huolimatta monet eurooppalaiset maat, Suomi mukaan lukien, auttaa näitä hätään joutuneita ihmisiä, joiden joukossa on myös paljon lapsia.

Reilut 70 vuotta sitten meillä Suomessakin oli sota, ensin talvisota ja sitten jatkosota. Ja täällä Lappeenrannassa, kuten muuallakin maassamme, asuu evakkosukuja ja -perheitä, jotka silloin aikoinaan pakenivat Karjalan maaperällä käytyä sotaa muualle Suomeen. Sodan päätyttyä raja siirtyi eivätkä evakot enää voineet palata koteihinsa, vaan heidän oli sopeuduttava uusiin oloihin.

Keskuudessamme elää vielä talvi- ja jatkosodan veteraaneja, kaiken arvostuksemme ansaitsevia Suomen kunniakansalaisia, jotka taistelivat isänmaamme itsenäisyyden puolesta. Asukkaidemme joukossa on myös Karjalan evakoita, jotka sotien seurauksena joutuivat jättämään kotiseutunsa.

Sodan nähneellä sukupolvella on meille nuoremmille paljon elämänviisautta jaettavanaan. Neuvonkin teitä – hyvät neljäsluokkalaiset – kuuntelemaan, mitä veteraaneilla, evakoilla ja myös sukunne ja naapurustonne vanhimmilla edustajilla on kerrottavaa menneiden aikojen tapahtumista. Heidän tarinoidensa avulla pystymme ymmärtämään paremmin myös omaa aikaamme ja oivaltamaan, kuinka ongelmia kannattaa ratkoa ja etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja hämmentävien tilanteiden selvittämiseksi.

Vaikka maailmantilanne onkin nyt kovasti toisenlainen kuin sodan käyneen sukupolven tai isovanhempiemme ja vanhempiemme lapsuudessa, ihmisenä olemisen peruskysymykset ovat kuitenkin samanlaisia.

Hyvät neljäsluokkalaiset

Kotikaupunkimme Lappeenranta on muuttunut paljon Suomen itsenäisyyden aikana.
On muistettava sekin – mihin puheessani jo aiemmin viittasin – että Suomen itsenäistyessä rajalinja kulki Karjalan kohdalla nykyistä kauempana idässä ja kaakossa. Nykyisinhän Lappeenranta rajoittuu 70 kilometrin pituudelta Venäjän ja Suomen väliseen rajaan.

Joissakin kohdin kaupunkia maisemat ovat ennallaan, mutta useissa kaupunginosissa ja kortteleissa muutos on ollut niin suuri, ettei seutua enää tunnista samaksi. Niin kuuluukin olla: Vanhat rakennukset ja puistot ovat kiinnekohtiamme kaupunkimme historiaan. Uudet rakennukset puolestaan kertovat kehityksestä. Molempia tarvitaan, jotta elinympäristömme olisi viihtyisä ja elinvoimainen.

Rakennustyömaat nostureineen ovat hyvä merkki siitä, että seutumme kehittyy ja palvelumme monipuolistuvat. Kun uusia kauppoja avautuu ja matkailijoita saapuu ostoksille, syntyy lisää työpaikkoja ja niiden myötä hyvinvointia Lappeenrannan asukkaille ja perheille.

Tavoitteemme on, että Lappeenrannassa olisi tarjolla monen alan koulutusta ja työtä, jotta mahdollisimman moni teistä aikuiseksi vartuttuaan perustaisi kotinsa tänne kotiseudulleen.

Arvoisat neljäsluokkalaiset

Toivon, että jokainen teistä voi mennä aamuisin hyvillä mielin kouluun eikä kenenkään tarvitse pelätä kiusaamista tai yksin jäämistä.

Tällä hetkellä Suomessa eletään taloudellisesti vaikeita aikoja ja työttömyys on kohdannut myös monia lapsiperheitä. Työttömien vanhempien perheissä lapsilla ei välttämättä ole varaa samanlaisiin merkkivaatteisiin, uusimpiin puhelinmalleihin tai harrastuksiin kuin hyvin toimeen tulevissa perheissä.

Haluankin näin itsenäisyyspäivän aatonaattona korostaa, että ystävyys ja koulukaveruus eivät saa olla kiinni tavaroista ja perheen varallisuudesta. Olen varma, että mukavaa yhteistä tekemistä löytyy, vaikka kaikilla ei olisikaan taskussaan uusinta kännykkämallia.

Kansainvälisessä kaupungissamme on myös entistä enemmän ulkomaalaistaustaisia lapsia ja nuoria. Monikulttuurisuus on parhaimmillaan koulun rikkaus. Saatte paremmat eväät elämäänne, kun omaksutte toinen toisiltanne hyviä tapoja ja ratkaisuvaihtoehtoja.

Kun jo koululaisina opitte arvostamaan ja kuuntelemaan kanssaihmisiänne sekä huolehtimaan siitä, ettei ketään jätetä ryhmän ulkopuolelle eikä arvostella kansalaisuuden, tavaroiden tai vaatteiden perusteella, olen varma, että menestytte elämässänne.

Kaupunginjohtajana haluan myös korostaa, että kaikilla ihmisillä – lapsista ikäihmisiin – on oikeus ilmaista mielipiteensä ja vaikuttaa yhteiskuntamme asioihin.

Suomi on upea maa ja Lappeenranta mahtava asuinkaupunki.

Toivon, että tämän itsenäisyysjuhlan ansiosta tunnette olevanne vielä entistäkin enemmän oman kotikaupunkinne lapsia.

Onnittelen teitä kaikkia Suomen itsenäisyyden johdosta.