Unohdettu menestyskirjailija Hilja Valtonen ajoi naisasiaa viihdekirjallisuuden keinoin

JULKAISTU 8.3.2025, 09.35

Vaaleahiuksinen nainen seisoo taka-alalla kädet ristissä vakava ilme kasvoillaan. Kameran fokus on naisessa. Etualla näkyvät miehen kasvot, jotka ovat varjossa. Miehen katse on lattiassa.

Lappeenrannan kaupunginteatterissa kantaesityksensä 15.2. saanut Hiljan päivät kertoo imatralaisesta menestyskirjailija Hilja Valtosesta, joka ansioistaan huolimatta on painunut unholaan.

Tasa-arvon ja naisasian edelläkävijöistä puhuttaessa monen mieleen nousee ensimmäisenä Minna Canth. Oman liputuspäivänsä ansainneen uranuurtajan lisäksi on kuitenkin monia historian jalkoihin jääneitä. Yksi heistä on kirjailija Hilja Valtonen, jonka Lappeenrannan kaupunginteatteri nostaa yhteistyössä Teatteri Imatran kanssa parrasvaloihin tänä keväänä Hiljan päivät -näytelmässään. Näytelmän on käsikirjoittanut Asta Honkamaa, joka on käsitellyt tasa-arvokysymyksiä myös aiemmassa tuotannossaan. Ohjauksesta vastaa Maia Häkli.

Ansioitunut menestyskirjailija

Hilja Valtonen (os. Kurki, 1897–1988) oli yksi 1920- ja 1930-lukujen suosituimmista kirjailijoista. Valtosen kirjat syntyivät iltaisin ja kesälomilla opettajantyön ohessa. Hänen kirjojansa on painettu yli puoli miljoonaa kappaletta, minkä ansiosta hän sai lisänimen ”painosten herratar”. Valtonen kirjoitti kuusitoista romaania sekä esimerkiksi näytelmiä, kuunnelmia ja pakinoita.

Hilja päivät sai alkunsa, kun Lappeenrannan kaupunginteatterin teatterinjohtaja Helka-Maria Kinnunen innostui paikallisen kirjailijan tarinasta. Valtonen asui valtaosan elämästään Imatralla, ja toimi muun muassa sodan aikaan Imatran lottien paikallisosaston puheenjohtajana, Imatran kauppalan valtuuston jäsenenä sekä Imatran taidelautakunnan ja Kymen läänin kirjailijayhdistys Paltan varapuheenjohtajana.

Hilja Valtosen kantaaottavuus alkoi jo nuorena, sillä jo koulussa häntä sanottiin ”suffragetiksi”, naisasianaiseksi. Tätä nimitystä hän käytti myös itsestään.

– Hilja Valtosen koko elämä, myös kaikki se mitä Hiljan päivien ulkopuolelle rajautuu, on tarina siitä, miten suomalainen nainen sai ihmisoikeudet 1900-luvun aikana. Käsikirjoitusta tehdessäni löysin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta materiaalin, jossa Valtonen puhui naisen asemasta ja siitä, miten epätasa-arvo edelleen jyllää. Kysyttäessä miten hän itse sai avioliitossaan järjestettyä tilaa kirjalliselle työlleen, Valtonen totesi ilmaisseensa puolisolleen Kostille hyvin voimakkaasti, ettei hän jaksa eikä pysty tekemään kaikkia naiselle kuuluvia töitä. Tämä oli minusta draamallisesti hyvin kiihottava lähtökohta näytelmälle, Honkamaa kertoo.

Valtoselle myönnettiin työstään Suomen Leijonan ritarimerkki ja Vapaudenmitali, Suomen Kirjailijaliiton, Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton ja Suomen kansakoulunopettajien liiton kultaiset ansiomerkit sekä Otavan kultainen Agricola-mitali.

Viihdekirjailijan leiman vanki

Hilja Valtosen romaanien päähenkilöt edustivat modernia, kouluttautunutta ja työssäkäyvää naista. He olivat suorapuheisia, toimeliaita ja oman arvonsa tuntevia, ja ottivat tilansa yhteisössä syntyvästä kitkasta huolimatta. Honkamaa näkee, että Valtosen viihteellinen tyylilaji on myös yksi syy siihen, miksi hän ei ole noussut varsinkaan aikansa mieskirjailijoiden tunnettuuden tasolle.

– Valtonen kirjoitti nykyajan chick lit -kirjallisuuden tapaista viihdettä vahvalla yhteiskunnallisella otteella. Taide ja viihde on haluttu perinteisesti pitää erillään, sillä viihdettä on pidetty vähempiarvoisena, mutta onneksi tuo raja on alkanut häilyä.

Käsikirjoitusprosessin aluksi Honkamaa katsoi romaanien pohjalta tehdyt elokuvat, joista monet tuotti Suomi-Filmi Oy ja ohjasi Valentin Vaala. Valtonen kirjoitti elokuvakäsikirjoitukset itse, mikä oli poikkeuksellista. Suomi-Filmin estetiikka näkyy myös esityksessä, jossa on hyödynnetty sekä pätkiä elokuvista että arkistomateriaalia Hilja Valtosesta.

– Luin lapsuudessa Hilja Valtosen kirjoja ja katsoin niihin pohjautuvia elokuvia isoäitini kanssa, minkä vuoksi Hiljan päiviin tarttuminen tuntui luontevalta. Olen myös kiinnostunut historiasta, ja haluan omalla taiteellani nostaa esiin "unohdettujen" taiteilijoiden työn ja elämän. Kysymys siitä, miksi Hilja Valtonen on painunut unholaan, on mielestäni todella paljastava ja oleellinen, Honkamaa toteaa.

Onnellinen avioliitto murtaa taiteilijakuvausta

Hiljan päivien keskiössä on Valtosen uran alku ja loppu, sekä avioliitto hänen puolisonsa Kosti Valtosen (1897–1982) kanssa. Honkamaa halusi säilyttää käsikirjoituksessa myös Hilja Valtosen tuotannon sielun.

– En halunnut kuvata kärsivää taiteilijaa. Halusin tarinan, jossa on viihdettä ja romantiikkaa, sekä tietenkin vahva tasa-arvon sanoma. Valtonen otti tuotannossaan kantaa naisten asemaan, koska hänen tarpeensa kirjoittaa syntyi hänen omasta henkilökohtaisesta turhautumisestaan naisen rooliin 1920-luvun Suomessa, Honkamaa kertoo.

Honkamaa korostaa, että vaikka näytelmän suuret kaaret pohjautuvat tositapahtumiin, on Hiljan päivät pohjimmiltaan hänen kuvitelmansa tapahtumista.

– En koskaan tavannut Hilja Valtosta itse, joten minusta olisi ollut outoa väittää esimerkiksi hänen avioliittoaan onnelliseksi ilman todisteita. Lisäksi minusta on vähintäänkin kohtuullista tehdä selväksi, ettei Hiljan päivät ole dokumentaarinen, koska elossa on yhä monia, jotka todella tunsivat Hiljan hyvin, Honkamaa perustelee.

Hiljan päivät Lappeenrannan kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 17.5. asti. Syksyllä 2025 näytelmä siirtyy Teatteri Imatraan.