Sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää pyritään estämään tasa-arvolain säännöksillä.

Seksuaalivähemmistöillä tarkoitetaan seksuaaliselta suuntautumiseltaan muita kuin heteroseksuaaleja. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat niin homot, lesbot, aseksuaalit, biseksuaalit kuin panseksuaalitkin. Seksuaalisen suuntautumisen voi määritellä myös joksikin muuksi tai määrittelemättömäksi.

Sukupuolivähemmistöt tulee pitää erillään seksuaalivähemmistöistä, joiden yhdenvertaista asemaa turvataan yhdenvertaisuuslain säännöksillä.

Yhteiskunnassamme esiintyy vahvana olettamus, jonka mukaan ihmiset ovat heteroja, ellei jotain poikkeavaa ilmene. Koska ihmisten ylivoimaisen enemmistön tiedetään olevan heteroseksuaaleja, jokaista kohdellaan lähtökohtaisesti heteroseksuaalina. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä heteronormatiivisuus.

Hetero-olettamus ei ole neutraali, sillä siihen enemmän tai vähemmän liittyy viesti siitä, että heterous on normaalia, oikein ja luonnollista, kun taas seksuaalivähemmistöt edustavat ”normaalista poikkeavaa” kansanryhmää. Tällainen olettamus saa aikaan oletuksia, ennakkoluuloja ja syrjintää seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

Ennakkoluulot ja syrjintä taas johtavat pahimmillaan viharikoksiin. Rikoksesta tekee viharikoksen se, että sitä motivoivat ennakkoluulot tai syrjivät asenteet. Palvelujen ja muiden toimintojen suunnittelussa hetero-olettama voi johtaa esimerkiksi tiloihin ja toimintamalleihin, jotka soveltuvat ainoastaan enemmistöä edustaville heteroseksuaaleille.

Esimerkiksi sateenkaariperheet eivät välttämättä saa samoja palveluita kuin muut perheet.