Sukupuoli, sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu
Sukupuoleen liittyvää epätasa-arvoista kohtelua kokevat Suomessa niin naiset kuin miehetkin. Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry:n mukaan merkittävimmät naisia koskevat tasa-arvo-ongelmat ovat
- lähisuhdeväkivallan uhrien palveluiden riittämättömyys,
- tyttöjen seksuaalinen häirintä,
- naisten taloudellisesti heikompi asema,
- naisten heikompi työelämäasema, ja
- vanhempainvapauden kasautuminen lähes kokonaan
Vastaavasti viisi merkittävintä miehiä koskevaa tasa-arvo ongelmaa ovat Miesten tasa-arvo ry:n mukaan
- miesnäkökulman sivuuttaminen tasa-arvopolitiikassa,
- miesten asevelvollisuus ja muut miehiä syrjivät lait ja viranomaiset,
- poikien alisuorittaminen koulutuksessa,
- isien asema erotilanteissa, ja
- huono-osaisuuden kasaantuminen miehille
Ihmiset ovat sukupuoli-identiteetiltään ja sukupuolen ilmaisultaan moninaisia, eivätkä kaikki ole sukupuoleltaan yksiselitteisesti naisia tai miehiä.
Transsukupuoliset eivät koe kuuluvansa siihen sukupuoleen, johon heidät on syntymän hetkellä määritelty. Tätä sukupuoliristiriitaa voidaan tarvittaessa korjata esimerkiksi hormonihoidolla ja kirurgialla.
Transvestiitit taas ovat ihmisiä, jotka haluavat ilmentää myös persoonassaan olevaa toista sukupuolta. Enemmistö transvestiiteista ovat miehiä, jotka haluavat toisinaan tuoda esiin naiseuttaan pukeutumisellaan ja ulkoisella olemuksellaan.
Muunsukupuoliset ovat ihmisiä, jotka elävät mieheyden ja naiseuden rajalla, välillä tai ulkopuolella. Muunsukupuolinen voi koskea olevansa sukupuoleton, sukupuoleltaan määrittelemätön tai yhdistelmä miehisenä ja naisellisena pidettyjä ominaisuuksia.
Intersukupuolisuudessa sen sijaan on kyse henkilön fyysisistä ominaisuuksista, jotka eivät ole yksiselitteisesti naisen tai miehen.
Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien syrjintää esiintyy kaikkialla yhteiskunnassa. Yhteiskunnassamme on monia sellaisia sukupuoleen liittyviä asenteita, aatteita, ajattelutapoja ja psykologisia ilmiöitä, jotka luovat erityyppiselle syrjinnälle otollisen maaperän.
Yksilöllinen syrjintä ilmene yksilöön kohdistuvana torjumisena, vihamielisyytenä, häirintänä, kiusaamisena ja fyysisenä väkivaltana, kun taas institutionaalinen syrjintä ilmenee esimerkiksi lakien ja yleisten menettelytapojen luomana epätasa-arvona.