Kaupungin omistamat metsät ja useat tavoitteet

Lappeenrannan kaupunki omistaa noin 4000 hehtaaria metsiä Lappeenrannan alueella. Näitä metsiä hoidetaan useiden tavoitteiden mukaisesti ja päätöksissä otetaan huomioon asukkaiden ja muiden käyttäjien näkökulmat.

Tavoitteiden painoarvot vaihtelevat kohteittain metsien kunnossapitoluokituksen mukaisesti. Eri alueilla painotetaan eri asioita sen mukaan, millaisesta metsästä on kyse. Metsien hoidossa huomioidaan myös kaupungin taloudelliset tavoitteet osana kokonaisuutta. Taloudelliset tuotot muodostavat yhden näkökulman muiden tavoitteiden rinnalla.

Keskeisiä tavoitteita ovat muun muassa:

• luonnon monimuotoisuus
• metsien rooli hiilinieluina
• viihtyisyys ja turvallisuus
• virkistyskäyttö
• maisema- ja kulttuuriarvot
• metsien taloudellinen hyödyntäminen
• puuston ja maaperän elinvoimaisuus
• suojavaikutukset ja vesien pidättyminen

Kaikkia tavoitteita ei voida toteuttaa yhtä aikaa, joten niitä sovitetaan yhteen tapauskohtaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että metsänhoidon tapoja tai toimenpiteiden laajuutta muokataan kohteen mukaan. Työtä tehdään yhteistyössä asukkaiden ja sidosryhmien kanssa.

Metsien käsittelyn taustalla vaikuttavat ympäristölainsäädäntö, metsäsertifioinnin vaatimukset sekä kaupungin omat metsänhoidon periaatteet. Periaatteita sovelletaan kulloinkin käsiteltävän kohteen tavoitteiden mukaisesti. Lisäksi käytössä on Viherympäristöliiton laatima metsien kunnossapitoluokitus, joka auttaa määrittelemään eri alueiden hoidon tavoitteita.

Työohjelma, hoitosuunnitelmat ja metsävaratieto

Kaupungin metsien hoito perustuu suunnitelmiin, joita laaditaan tavoitteiden mukaisesti. Työtä ohjaa vuosittain laadittava metsätyöohjelma, johon valitaan kohteita asukkaiden palautteen sekä ajantasaisen metsävaratiedon perusteella.

Metsänhoitosuunnitelmien käsittelyajankohdat voivat vaihdella vuosittain. Ajantasainen tieto tulevista käsittelyajoista, nähtäville tulevista suunnitelmista sekä kommentointimahdollisuuksista julkaistaan tällä sivulla heti, kun aikataulut varmistuvat.
Tavoitteena on, että suunnitelmiin voi tutustua ja niihin voi vaikuttaa riittävän ajoissa ennen päätöksentekoa. Ilmoitamme nähtävilläolosta verkkosivuilla, maastotiedotteilla sekä muissa viestintäkanavissa.

Erityisesti taajamametsissä asukkaiden näkemykset ovat tärkeä osa suunnittelua. Ehdotuksia uusista kohteista tai toiveita metsänhoitoon voi antaa kaupungin palautepalvelun kautta.

Asemakaava-alueella yksittäisten puiden kaatamiseen liittyvissä asioissa voi olla yhteydessä rakennusvalvontaan.

	Metsänhoidon suunnittelu pohjautuu ajantasaiseen metsävaratietoon sekä asukkaiden palautteeseen ja kehitysehdotuksiin.
	Näiden tietojen perusteella laaditaan vuosittaiset metsätyösuunnitelma, johon valitaan seuraavan vuoden keskeiset työkohteet. Suunnitelmien valmistellu ajoittuu usein keväälle ja hyväksynnät kesäkuulle.
	Hyväksytyn työohjelman pohjalta laaditaan tarkemmat metsänhoitosuunnitelmat yksittäisille kohteille. Suunnitelmissa määritellään, mitä toimenpiteitä alueella tehdään ja millä tavalla.
	Suunnitelmia käsitellään ja hyväksytään vaiheittain kaupunkikehityslautakunnassa. Suunnittelua ohjaa monialainen taajamametsätyöryhmä.
	Verkkosivuilla voi tarkastella suunnitelman etenemistä. Nähtävillä on myös hoitosuunnitelman päätös ja alustava aikataulu. Maastossa toteutetaan hyväksyttyjen suunnitelmien mukaiset työt.

Asukasyhteistyö ja töiden toteutus

Kun metsänhoitotötä suunnitellaa tehtäväksi taajamametsään asutuksen lähellä, tiedotamme asukkaita posti- tai maastotiedottein sekä verkkosivuilla ja sosiaalisessa mediassa. Asukkailla on mahdollisuus osallistua suunnitelman laatimiseen ja ehdottaa toiveita hoitotyöhön liittyen. Metsän käsittely pyritään räätälöimään asukkaiden toiveiden mukaisesti ottaen huomioon useat eri tavoitteet. Teemme myös paljon asukasyhteistyötä erilaisten hankkeiden tai talkootöiden muodossa. Otamme mielellämme vastaan yhteistyöideoita, asukaspalautetta ja kehitysehdotuksia.

Kaikki puuston käsittely ei kuulu metsätyöohjelman mukaiseen metsänhoidon suunnitteluun. Kaupungin alueilla puita voidaan kaataa myös muiden toimintojen, kuten infrarakentamisen, kaavoituksen, kunnallistekniikan tai turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden yhteydessä. Näistä toimenpiteistä vastaavat muut kaupungin toimialat, eikä niitä käsitellä metsätyöohjelmassa tai taajamametsätyöryhmässä.

Vieraslajien huomioiminen

Vieraslajien esiintyminen otetaan huomioon metsänhoitotöiden suunnittelussa. Tavoitteena on, ettei toimenpiteillä lisätä vieraslajien leviämistä. Työtavat ja toteutus pyritään valitsemaan niin, että maanpinnan rikkoutuminen ja vieraslajien leviämisriski jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Tarvittaessa toimenpiteitä voidaan myös rajata tai ajoittaa kohdekohtaisesti.

Vieraslajiasioissa lisätietoa saat Lappeenrannan seudun ympäristötoimelta. Verkkosivuille pääset https://lappeenranta.fi/fi/ymparisto -sivulta. Yleistä tietoa vieraslajeista löydät Vieraslajit.fi -sivulta.

Metsänhoidon periaatteet

Taajamametsiä hoidetaan peitteisen metsänhoidon menetelmin, ja hoidossa tavoitellaan puuston pitkää kiertoaikaa. Käsittelyssä korostuvat puuston eri‑ikärakenteisuus ja monipuulajisuus. Puustoa harventamalla luodaan kasvutilaa lehvästölle ja juuristolle sekä parannetaan alikasvoksen valoisuusolosuhteita. Tämä mahdollistaa metsän vaiheittaisen uudistumisen.

Metsänhoidolla ei edistetä ainoastaan puuston kasvua, vaan sillä voidaan myös vaikuttaa maisemaan. Hoidon avulla voidaan avata kaukomaisemia tai korostaa yksittäisiä maisemaelementtejä. Lisäksi hoidettu ympäristö lisää viihtyisyyttä ja turvallisuutta sekä voi kohottaa alueen arvoa.

Monimuotoisuutta edistetään monin eri toimenpitein. Esimerkiksi jalopuumetsiköiden kehitystä voidaan tukea poistamalla kuusia, ja paahdeympäristöjen ominaispiirteitä parantaa harventamalla puustoa. Luontoarvoja vaalitaan myös jättämällä alueita käsittelemättä. Hoidettavien alueiden sisään tai reunoille voidaan jättää käsittelemättömiä vyöhykkeitä, joissa peitteisyys ja lahopuusto luovat edellytyksiä monimuotoisuudelle. Käsittelyn laajuus ja voimakkuus määräytyvät kohdekohtaisesti eri tavoitteiden painotusten mukaan.

Kaupunkimetsät ovat keskimääräistä vanhempia ja sijaitsevat rakennetussa ympäristössä, jossa puusto on jatkuvan rasituksen alaisena. Taajamapuut ovat alttiita erilaisille tuholaisille ja taudeille, kuten kaarnakuoriaisille, tervasrosolle ja juurikäävälle. Rakennusten ja reittien läheisyydessä infektoituneet puut voivat aiheuttaa vaaraa ja levittää tauteja ympäröivään puustoon. Tämän vuoksi sairaita puita pyritään poistamaan ennakoivasti. Elinvoimainen ja monimuotoinen metsä toimii myös parhaana suojana tuholaisia vastaan.

---

Kunnossapitoluokitus ohjaa tavoitteita

Monitavoitteisessa metsänhoidossa eri tavoitteet voivat olla keskenään ristiriidassa, eikä kaikkia ole mahdollista toteuttaa samanaikaisesti. Tämän vuoksi tavoitteita painotetaan eri alueilla eri tavoin. Tavoitteiden määrittelyssä keskeisenä työkaluna toimii viheralueiden kunnossapitoluokitus.

Metsät jaetaan viiteen pääluokkaan ja kahteen lisäluokkaan. Luokitus perustuu Viherympäristöliiton RAMS-luokitukseen, joka korvaa aiemman viheralueiden hoitoluokituksen. Lappeenrannassa taajamametsiä on noin 2160 hehtaaria, talousmetsiä 1640 hehtaaria ja suojelualueita 270 hehtaaria.

M1 Arvometsä

Arvometsät ovat kulttuurihistoriallisesti, maankäytön kannalta tai luonnonarvoiltaan erityisen merkittäviä kohteita. Hoidossa huomioidaan kohteen ominaispiirteet. Arvometsissä voi sijaita esimerkiksi virkistysrakenteita, arvokkaita istutuksia tai merkittäviä maisemaelementtejä. Tyypillisiä arvometsäkohteita ovat esimerkiksi Rakuunamäen rantaraitin metsät tai Kimpisen metsäalue.

M2 Lähimetsä

Lähimetsät sijaitsevat asutuksen läheisyydessä ja ovat osa asukkaiden arkea. Niitä käytetään päivittäiseen ulkoiluun ja oleskeluun ja niiden arvo on pitkälti kokemuksellinen. Ne lisäävät viihtyisyyttä, tarjoavat luonnon läheisyyttä ja tukevat hyvinvointia.

Aktiivisen käytön vuoksi maapohja ja puusto ovat kulutukselle alttiita ja metsiä hoidetaan säännöllisesti. Hoidossa korostuvat puuston elinvoima, turvallisuus ja metsän käytettävyys. Asuintonttien läheisyydessä varmistetaan, ettei puusto aiheuta vaaraa.

Lähimetsien hoidossa huomioidaan paikalliset toiveet. Metsää voidaan käsitellä kohdekohtaisesti joko peitteisyyttä säilyttäen tai näkymiä avaamalla. Käsittelyalueet pidetään pieninä ja hakkuutähteet kerätään pois, jotta metsät säilyvät siisteinä ja helposti käytettävinä.

M3 Ulkoilumetsä

Ulkoilumetsissä korostuvat useat metsänhoidon tavoitteet samanaikaisesti, ja niiden painotukset ovat usein lähellä toisiaan. Tavoitteita ovat muun muassa monimuotoisuus, puuston elinvoima, hiilensidonta, viihtyisyys, maisema sekä virkistyskäyttö. Joissakin kohteissa voidaan painottaa myös suojavaikutuksia tai turvallisuutta.

Koska ulkoilumetsiä on pinta-alaltaan paljon, niiden hoitoa toteutetaan usein kokonaisuuksina. Käsittelyalueet voivat olla laajoja, ja hoito pyritään toteuttamaan taloudellisesti. Hoidossa korostuvat metsien eri‑ikärakenteisuus, monipuulajisuus, hoidettujen ja hoitamattomien alueiden vuorottelu sekä metsän ominaispiirteiden säilyttäminen ja vaiheittainen uudistaminen.

Ulkoilumetsissä hakkuutähteet kerätään pois erityisesti reittien varsilta ja tonttien rajoilta. Käsittelypinta-alat ovat yleensä laajempia kuin lähimetsissä.

M4 Suojametsä

Suojametsiä pyritään kasvattamaan eri‑ikärakenteisesti hyvän ja tasaisen suojavaikutuksen saavuttamiseksi. Suojametsät suojaavat melulta, pölyltä ja säteilyltä sekä toimivat näköesteenä esimerkiksi valtateiden tai teollisuuslaitosten suuntaan.

Suojametsiä hoidetaan harvemmin kuin muita metsäalueita, jotta suojavaikutus säilyy mahdollisimman häiriöttömänä. Toisinaan puustoa joudutaan kuitenkin käsittelemään, jotta alikasvos saa riittävästi valoa ja juuristolle syntyy kasvutilaa. Eri‑ikärakenteisuuden lisäksi tavoitteena on lehti‑ ja havupuusekoitus, jolloin suojavaikutus ei ole riippuvainen vuodenajoista.

Suojametsän käsittely voi hetkellisesti heikentää suojavaikutusta, mutta pitkällä aikavälillä se parantaa metsän rakennetta ja toimivuutta. Ilman hoitoa puusto harvenee vähitellen itsestään ja alikasvos voi taantua.

Suojametsät toimivat myös tärkeinä viheryhteyksinä eri eliölajeille. Näillä alueilla monimuotoisuudella ja hiilensidonnalla on merkittävä rooli.

M5 Talousmetsä

Talousmetsien ensisijaisena tavoitteena on tasaisen tuoton kerryttäminen kaupungin taseeseen, ja tuloilla rahoitetaan julkisia palveluja. Samalla huomioidaan myös muita tavoitteita, kuten monimuotoisuus, hiilensidonta ja virkistyskäyttö.

Talousmetsät sijaitsevat pääosin taajamarakenteen ulkopuolella tai sen reuna-alueilla. Metsätalouden toiminta ylläpitää laajaa metsäautotieverkostoa, joka mahdollistaa metsätalouden lisäksi myös haja-asutusalueen liikkumisen ja metsien virkistyskäytön.

Talousmetsiä hoidetaan sekä tasa‑ että eri‑ikärakenteisesti, ja kasvatusstrategia määritellään kohdekohtaisesti. Kunnostusojituksia tehdään vain vähän, ja korpimetsissä (kuusivaltaisilla soilla) pyritään pääsääntöisesti eri‑ikärakenteiseen kasvatukseen.

Mx Maankäytön muutosalue

Maankäytön muutosalueet ovat kaavoitettuja alueita, jotka tullaan rakentamaan lähivuosina. Näihin metsiin ei kohdistu kuluja aiheuttavaa hoitoa. Harvennushakkuita voidaan suorittaa, jos ne ovat yhdistettävissä muiden alueiden käsittelyyn tai käsittelyalueet muodostavat laajoja kokonaisuuksia, mutta metsiä ei uudisteta.

S Suojelualue

Suojelualueet ovat hoitoluokituksessa monimuotoisuus- tai kulttuuriarvojen vuoksi erityisen tärkeitä kohteita. Ne sisältävät luonnonsuojelu-, metsä-, muinaismuisto- tai vesilain perusteella suojeltuja alueita.

Suojelualueisiin voi kuulua myös PEFC-sertifioinnin mukaisesti määriteltyjä erityisen arvokkaita elinympäristöjä, kuten supat ja tulvametsät. Lisäksi suojelualueisiin sisältyy merkittävä määrä kaavan mukaisia S-alueita ja luo-alueita, joilla on erityisiä luonnon monimuotoisuuteen liittyviä arvoja.

Muut alueet

Yllä lueteltujen kunnossapitoluokkien lisäksi on muita alueita, joita ei ole syystä tai toisesta luokiteltu. Näillä kohteilla ei puusto- ja ominaisuustietoja ole vielä määritelty, ne ovat siirtyneet muusta maankäytöstä takaisin metsäksi (esim. entiset maankaatopaikat) tai alueet ovat metsäisiä tontteja, joissa metsäkäyttö on toissijaista.

---

Metsänhoidon periaatteet

Taajamametsiä hoidetaan peitteisen metsänhoidon menetelmin, ja hoidossa tavoitellaan puuston pitkää kiertoaikaa. Käsittelyssä korostuvat puuston eri‑ikärakenteisuus ja monipuulajisuus. Puustoa harventamalla luodaan kasvutilaa lehvästölle ja juuristolle sekä parannetaan alikasvoksen valoisuusolosuhteita. Tämä mahdollistaa metsän vaiheittaisen uudistumisen.

Metsänhoidolla ei edistetä ainoastaan puuston kasvua, vaan sillä voidaan myös vaikuttaa maisemaan. Hoidon avulla voidaan avata kaukomaisemia tai korostaa yksittäisiä maisemaelementtejä. Lisäksi hoidettu ympäristö lisää viihtyisyyttä ja turvallisuutta sekä voi kohottaa alueen arvoa.

Monimuotoisuutta edistetään monin eri toimenpitein. Esimerkiksi jalopuumetsiköiden kehitystä voidaan tukea poistamalla kuusia, ja paahdeympäristöjen ominaispiirteitä parantaa harventamalla puustoa. Luontoarvoja vaalitaan myös jättämällä alueita käsittelemättä. Hoidettavien alueiden sisään tai reunoille voidaan jättää käsittelemättömiä vyöhykkeitä, joissa peitteisyys ja lahopuusto luovat edellytyksiä monimuotoisuudelle. Käsittelyn laajuus ja voimakkuus määräytyvät kohdekohtaisesti eri tavoitteiden painotusten mukaan.

Kaupunkimetsät ovat keskimääräistä vanhempia ja sijaitsevat rakennetussa ympäristössä, jossa puusto on jatkuvan rasituksen alaisena. Taajamapuut ovat alttiita erilaisille tuholaisille ja taudeille, kuten kaarnakuoriaisille, tervasrosolle ja juurikäävälle. Rakennusten ja reittien läheisyydessä infektoituneet puut voivat aiheuttaa vaaraa ja levittää tauteja ympäröivään puustoon. Tämän vuoksi sairaita puita pyritään poistamaan ennakoivasti. Elinvoimainen ja monimuotoinen metsä toimii myös parhaana suojana tuholaisia vastaan.

Pienpuuston hoito

Pienpuuston hoidolla tarkoitetaan alikasvoksen harventamista. Useimmiten hoito keskittyy vesakon poistoon, mutta alikasvosta ei poisteta kokonaan. Toimenpiteissä pyritään säästämään siemensyntyisiä ja kasvukelpoisia puuyksilöitä sekä tiheiköitä eläinten suojapaikoiksi.

Harventaminen lisää kasvutilaa, avaa maisemaa, vähentää peitteisyyttä ja luo paremmat edellytykset seuraavan puusukupolven kehittymiselle. Käsittely antaa metsästä hoidetun vaikutelman ja voi vaikuttaa alueen luonteeseen myönteisesti. Hoidossa suositaan monipuulajisuutta.

Taimikonhoito

Taimikonhoidolla tarkoitetaan tasaikäisen taimikkovaiheen metsän hoitoa. Taimikko harvennetaan yleensä kasvatustiheyteen, joka luo parhaat edellytykset puuston jatkokehitykselle. Liian tiheässä kasvaneet puut riukuuntuvat ja latvusto heikkenee.

Havupuuvaltaisissa taimikoissa jätetään lehtipuusekoitusta tuhojen ehkäisemiseksi ja monimuotoisuuden lisäämiseksi. Lehtipuuvaltaisissa taimikoissa taas pyritään säilyttämään kuusia alikasvoksena tai sekapuustona monipuulajisuuden turvaamiseksi.

Nuoren metsän hoito

Nuoren metsän hoitoa tehdään kohteissa, joissa taimikonhoito on jäänyt tekemättä ja puusto on kasvanut liian paksuksi, jotta käsittely voitaisiin tehdä raivaussahalla. Hoitamattomissa metsissä puusto on usein riukuuntunutta ja latvukset supistuneita. Hoidon tavoitteena on parantaa jäljelle jäävän puuston kasvuedellytyksiä ja palauttaa metsän rakenne tasapainoisemmaksi.

Ennakkoraivaus

Ennakkoraivauksessa poistetaan alikasvosvesakkoa ennen harvennushakkuun aloitusta. Tavoitteena on parantaa näkyvyyttä, jotta hakkuu voidaan toteuttaa hallitusti ja puustovaurioilta vältytään.

Taajamametsissä ennakkoraivaus toteutetaan usein niin sanottuna näkemäraivauksena. Tällöin alikasvosta poistetaan vain suurempien puiden ympäriltä, puutavaran varastopaikoilta ja tarvittaessa ajourilta. Hakkuun jälkeen voidaan tehdä myös jälkiraivausta, jossa poistetaan hakkuussa vaurioitunut alikasvos.

Maanmuokkaus

Maanmuokkauksella parannetaan metsän uudistumisen edellytyksiä. Käännetty maa tarjoaa taimille paremman juuriyhteyden kivennäismaahan, lämpimämmän kasvualustan sekä edullisemman kasvupaikan suhteessa heinään ja vesakkoon. Taajamametsissä suositaan luontaista uudistamista, ja maanmuokkausta pyritään välttämään tai se tehdään mahdollisimman kevyesti.

Ensiharvennus

Ensiharvennus on ensimmäinen merkittävä käsittely puuston kehityksessä. Se tehdään yleensä puuston ollessa noin 30–40 vuoden iässä, jolloin puustosta poistetaan noin neljäsosa.

Tavoitteena on parantaa jäljelle jäävän puuston latvuston ja juuriston kasvutilaa sekä luoda edellytyksiä eri‑ikärakenteiselle kehitykselle. Ilman ensiharvennusta puusto riukuuntuu ja latvukset supistuvat, mikä altistaa metsän myrsky- ja lumituhoille. Samalla järeän ja pitkäikäisen puuston kehittyminen jää vähäiseksi.

Harvennus

Harvennushakkuut tehdään tyypillisesti puuston ollessa noin 60 vuoden iässä sekä kiertoajan myöhemmässä vaiheessa ennen uuden puusukupolven kasvatusta. Harvennuksella lisätään puuston kasvutilaa ja parannetaan sen elinvoimaa.

Väljennysharvennuksessa puusto jätetään paikoin harvaksi, jolloin alikasvoksella on enemmän tilaa ja valoa kasvaa, ja samalla jäljelle jäävien puiden rungot vahvistuvat.

Harvennustapoja on useita, ja ne valitaan kohteen ja kasvatustavoitteen mukaan:

• • jatkuvassa kasvatuksessa harvennus voi kohdistua suurimpiin puihin
  • tasaikäisessä kasvatuksessa poistetaan usein nuorempia ja heikompia yksilöitä
  • tuhokohteissa keskitytään sairaiden puiden poistamiseen

Poimintahakkuu

Poimintahakkuu on harvennustyyppinen hakkuu, jossa poistetaan yksittäisiä, yleensä suurempia puita. Tavoitteena on luoda tilaa alikasvokselle ja alentaa puuston keski-ikää. Menetelmä soveltuu erityisesti sekametsiin, joissa suurten kuusten poistaminen lisää merkittävästi valoa ja kasvutilaa.

Pienaukkohakkuu

Pienaukkohakkuu on peitteisen metsänkäsittelyn menetelmä, jossa metsään tehdään pienialaisia, noin 30–50 metrin levyisiä aukkoja. Tarkoituksena on lisätä paikallista valoisuutta ja antaa reunapuustolle mahdollisuus siementää alue luontaisesti. Menetelmä sopii erityisesti kuusikoihin, joissa valon puute rajoittaa taimien kehittymistä. Pienaukkojen avulla voidaan myös muuttaa metsän puulajisuhteita kohti lehtipuuvaltaisempaa rakennetta.

Kaistalehakkuu

Kaistalehakkuu toimii samalla periaatteella kuin pienaukkohakkuu, mutta aukko toteutetaan leveämpänä kaistaleena. Kaistaleen leveys ei kuitenkaan ylitä 50 metriä. Menetelmässä hyödynnetään reunapuuston siementävää vaikutusta. Kaistalehakkuita käytetään erityisesti kohteissa, joissa maisema- tai viheryhteysvaikutus ei häiriinny. Tyypillinen esimerkki on metsän reunan käsittely, jossa metsän reunaa siirretään vaiheittain sisäänpäin.

Siemenpuuhakkuu

Siemenpuuhakkuussa alueelle jätetään noin 50–150 siementävää puuta hehtaarille. Tavoitteena on uudistaa metsä luontaisesti näiden puiden avulla. Menetelmä soveltuu erityisesti kuivahkoille kankaille ja vastaaville kasvupaikoille.

Ylispuuston poisto

Ylispuuston poistossa poistetaan siemenpuusto alueelta, joka on jo taimettunut hyvin. Eri‑ikärakenteisessa kasvatuksessa siemenpuustoa ei kuitenkaan yleensä poisteta, vaan se jätetään kasvamaan taimikon päälle.

Päätehakkuu

Päätehakkuu tehdään tasaikäisen kasvatuksen metsissä kiertoajan lopussa. Siinä poistetaan koko puusto monimuotoisuuden säästöpuita ja suojavyöhykkeitä lukuun ottamatta.

Hakkuun jälkeen puutavara korjataan, ja alue valmistellaan uuden puusukupolven istutusta varten. Taajamametsissä päätehakkuita tehdään harvoin, mutta niitä voidaan käyttää esimerkiksi:

• • juurikäävän vaivaamilla alueilla
  • vakavissa tuhokohteissa
  • kohteissa, joissa puusto ei enää sovellu jatkokasvatukseen

Lisäksi talousmetsissä päätehakkuuta käytetään, kun tasaikäinen kasvatus on jatkunut pitkään eikä siirtyminen eri‑ikärakenteiseen kasvatukseen ole tarkoituksenmukaista. Päätehakkuista saatava taloudellinen tuotto on yleensä suurempi kuin jatkuvan kasvatuksen menetelmillä.

Erikoishakkuut (tontti- ja infrahakkuut)

Tontti- ja infrahakkuissa tavoitteena ei ole metsän kasvatus, vaan rakentamisen mahdollistaminen. Näitä hakkuita tehdään kaavan tai infrasuunnitelmien mukaisesti. Kun alue siirtyy rakentamiskäyttöön, se poistuu metsätalouskäytöstä ja metsänhoidon tavoitteet väistyvät muiden maankäyttötavoitteiden tieltä.