“Ruokatapahtumat. Muistelen erityisen lämmöllä joitakin vuosia sitten Helsingissä järjestettyjä Food Truck -tapahtumia, joihin osallistui useita erilaisia, laadukasta ruokaa tarjoavia ruokarekkoja. Samoin Taste of Helsinki -ruokafestarit olivat upeita. Vastaava esim. pienemmässä mittakaavassa täällä Karjalassa olisi loistava! Ilta voisi huipentua keikkailtaan ja kuoharitastingiin.”

“Unelmien Lappeenrannassa olisi laadukasta musiikkia, ruokaa ja juomaa. Näiden yhdistelmiä. Esitys – seisova pöytä & kuohuva. “

“Kulttuurin hahmotan niin, että siihen kuuluu myös kaupunkikulttuuri ja ruokakulttuuri. Koen, että olen enemmän just kaupunkikulttuurin harrastaja, että taide on itelle ehkä vähän kaukaisempi, että taiteen koen, just että vaikka kun käy museossa, tai vaikka konsertissa, niin se on sitä taidetta. Ehkä just haluaisin panostaa vähän enemmän siihen taiteen harrastamiseen. Ite oon enemmän sellanen, että käyn vaikka kahviloissa ja se on sitä kulttuuria.

(…..)

Ja sit kaikki just tollanen ruokakulttuuri, sit voisi samalla kaikissa pikkuputiikeissa myydä jotain etelä-karjalaista ja sitten saisi vaikka turistejakin sitä kautta tänne. Etenkin kesällä aina just, niin että joka päivä olisi joku tekeminen, eikä aina tarvitsisi kaivella sieltä googlen syövereistä.

(… …)

Mut tärkeintä on just hengailu ja hyvä ruoka ja siinä sivussa voi sitten olla taidetta. Eli vähän niin kuin sellainen monitaiteellinen festivaali, jota ehkä jossain ulkomaillakin saattaisi olla, niin tänne Lappeenrantaankin täytyisi.“

“Sitten ruokakulttuuri, niin siitä tietysti vois olla tämmönen kokkikurssi, missä yhessä kehitettäs paikkakunnalle tämmösiä leivonnaisia, aterioita ja muita.

(… …)

Sitten näitä kilpailuja, et nythän kato viime viikonloppu särki kaikki mun unelmat. Oli tehty sävellyksii ja kaikkee, mutta vaan yhdestä puhuttiin. Jukupätkä pitää meil Lappeenrannas muutakin olla ku yks vety! Mut tää oli niinkun upeeta, et jos jotain tehään, niin telkkariin vaan, telkkariin vaan ja mahollisimman paljon tunnettuutta sille.”

“Musiikkia, minä toivon enemmän musiikkia. Se on sydämen asia. Ilo paikallisia ihmisiä tanssimaan tai laulamaan, live-musiikkia, se on tosi hyvä. Ja kulttuuri myös, kun ruoka on kulttuuria, eli ruokakin on hyvä, kun se osallistaa paljon. Sitten myös kulttuurin mukaan, että se on hyvä.

Esimerkiksi yksi kerta oli järjestetty karnevaali. Se oli 2016. Kaupunki tuki myös meidän yhdistystä tekemään. Se oli semmosta, että oli tosi paljon ihmisiä. Viime kerralla oli yli 300 ihmistä. Ja oli ruoka mukana. Ja oli paljon suomalaisia ja maahanmuuttajia. Ja siinä minä näen, että maahanmuuttajat ja suomalaiset tekee jotakin yhdessä, ja sitten tuli tosi hyvä tulos. Semmonen jäi minun mieleen.

(… …)

Ensimmäiseksi minulle on ruokakulttuuri, olla mukana enemmän ja järjestää myös itse ja kutsua ihmisiä. Esimerkiksi pop-up ravintola, oli aikaisemmin ennen koronaa. Se oli kiva myös, suomalaiset ja meidän kulttuurin yhdistävä.”

“Ja ehkä ihan realistinen unelma ja minä ihan yhdyn siihen, kannatan sellaista tapahtumaa. Minulle kertoi eräs siinä Tykissä asuva rouva, että olisi hyvä toteuttaa sellaista tapahtumaa, vaikka kerran vuodessa, vaikka elokuussa-syyskuussa, että jokainen Lappeenrannan perhe voisi osallistua ja vaikuttaa. Vaikka oman kotitalon eteen sinne kadun reunalle voisi laittaa pienen pöydän ja sitten itsevalmistama ruokaa, ja omaa taideteosta, vaikka itse maalaama taulu. Koko kaupungin yhteinen taide-esittely. Ei kilpailu, vaan että jokainen voisi toteuttaa. Tai sitten joku on vaan hyvä leipomaan, joku maalaamaan. Toiset voisivat tulla siihen kadulle, tai jos sellainen omakotitalojen alueelle voi laittaa pitkän pöydän ja jonkun pitkän yhteisen pöytäliinan ja sinne yhteiset ruuat. Ne ihmiset, jotka eivät voi tai eivät pysty tai eivät ole halukkaita tällä kertaa toteuttamaan omia taideteoksiaan, he voivat tulla maistamaan ilmaiseksi ja kuuntelemaan muiden esityksiä, musiikkia, tanssia.”